Golden Week

Onnistuin sitten taas viivyttelemään postaamisen kanssa. :D

Parisen viikkoa sitten oli Golden Week, eli viikko jolle osuu suhteellisen monta juhlapäivää putkeen. Näitä juhlapäiviä jolloin on vapaata mm. koulusta oli neljä, mutta ensimmäinen osui sunnuntaille, joten sain siis vain kolme päivää vapaata koulusta.

Lauantaina kävin Madokan (pikkusisko) kanssa elokuvissa katsomassa sen uuden Tuhkimon. Se oli kylläkin dubattu japaniksi, joten dialogista meni osa ohi, mutta ihan jees se oli. Kierreltiin leffan jälkeen ostarilla ja tuhlasin ihan liikaa rahaa kalliissa mutta ah niin söpössä vaatekaupassa.

Sensuroitu koska derpaan aina näissä kämäisissä peilikuvissa.

Hame tosiaan on molemmissa kuvissa sama, mutta paita on eri. ^^

Sunnuntaina mentiin koko perheen voimin pidemmälle reissulle, joka on ilmeisesti joku yleinen tapa Golden Weekillä. Reissasimme Toyamaan, toiseen prefektuuriin, käymään siellä olevilla tulppaanifestivaaleilla. Pakko sanoa ettei ollut innostusasteet kovin korkealla kun lämpöä oli sellaiset 30 astetta, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja hostit halus ottaa jatkuvasti kuvia musta (inhoan olla kuvattavana, etenkin kun aurinko paistoi silmiin, joten näytin kamalalta). Lisäksi melkein kaikkialla joku pikkulapsi huusi, ja koska en voi sietää pieniä lapsia, en hirveästi nauttinut. Olipahan nättejä tulppaaneja.

Hostit osti mulle muistoksi tällasen sieltä. :>

Maanantai ja tiistai taisi mennä vaan kotona vapaapäivistä nauttiessa, mutta keskiviikkona käytiin läheisessä kaupungissa, Oogakissa, tän Gifun alueen vaihtariporukan voimin. Sovittiin reissusta jo viikkoa ennen olleessa AFS-grillijuhlajutussa (jossa olin pitkään hämmentynyt siitä, miksi kaikki hipelöi juuri mun hiuksia kuunnes tajusin olevani ainoa vaaleahiuksinen siellä. Se tunne.)

Käytiin Oogakin linnassa (koska tsekkiläinen poika vaati sitä) ja sen jälkeen mentiin läheiselle ostarille pitämään hauskaa. Kierretiin kaupan ja tuhlattiin rahaa pelihallissa. Love Livestä on muuten tulossa elokuva, ja sitä juhlistettiin siellä pelihallissa oikeen kunnolla.

En edusta, mutta todistusaineistoa musta ja Nicosta.

Australialainen ja chileläinen joutui lähtemään jo aika aikaisin, joten päätettiin sitten sen tsekkiläisen ja malesialaisen kanssa mennä takaisin Gifuun, ja siellä karaokeen! Laulettiin kaks tuntia ja oli hauskaa, tuli kiskottua suhteellisen monta anime- ja vocaloid-biisiä. (taisin kyllä tuhota seurueeni korvat Unhappy Refrainin korkeilla nuoteilla. olen pahoillani.)

Arki rullailee aika kasuaalisti, käyn koulussa, koulun jälkeen käyn klubissa, liityin tosiaan taideklubiin mutta vierailen aina välillä enkkuklubissa, palaan kotiin, istun kotona, menen nukkumaan. Kiehtovia ovat päiväni. Kuumuus alkaa olla jo aika tuskastuttava, etenkin kun käytössä on yhä talvipuku. Onneksi sen takin saa jättää kotiin ja kouluspaidan (koulupuvun kauluspaita, tää kätevä lyhennesana syntyi kun typotin kerran :D ) hihat voi kääriä.

Ollaan jo ruvettu miettimään bunkasain eli kulttuurifestivaalin ohjelmaa. Bunkasai on vasta syyskuussa, mutta kaipa se on hyvä olla ajoissa. Päädyttiin joko tanssiin, musikaaliin tai näytelmään. Keskusteltiin aiheista pienissä pöytäryhmissä, ja koska olemme kilttejä oppilaita, ruvettiin vaan keskustelemaan kaikesta muusta aina välillä. :D Puhe kääntyi mm. Disneyyn ja sain tietää, että mun takana istuva poika ei ole nähnyt Frozenia, ja että mä näytän Tähkäpäältä. Oon kai liikkuva Disney-hahmo, kun oon saanu aiemmin kuulla näyttäväni Elsalta.

Vaihdettiin istumapaikkoja luokassa, joten sanoin hyvästit takanurkalle, ja siirryin istumaan luokan keskelle. Mun vieressä istuu yks luokan hyvännäkösimmistä tytöistä, joka on nyt myös mun pari mm. enkussa. Toivottakaa onnea jatkooni.

Onnistuin myös tulemaan kipeäksi (syytän tästä sitä liikuntatuntia, joka viettiin pihalla vaikka satoi kaatamalla), ja oon siis virunut viikon flunssassa. Koska mulla ei ole ollut koulupäivinä kuumetta, en oo saanu jäädä kotiin, joten nyt on varmaan tehnyt tosi hyvän vaikutuksen siihen tyttöön aivastelemalla ja niiskuttelemalla käheä-äänisenä. Jee.

Ai niin, pidin myös esitelmän Suomesta mun luokalle. Ne järkyttyneet ilmeet kun kerroin että Suomessa uidaan järvissä, myös talvisin. :D Taisin myös mytkyttää ne tarjoamalla salmiakkia.. en ikinä unohda niitä ilmeitä, nauroin kippurassa kun yksi jätkä näytti siltä että se oikeasti tekee kuolemaa :D:D:D:D

Laitetaan näin loppuun vielä kuva siitä, miltä mun koulutarvikkeet näyttää. Tosiaan vaan luen ja tuhertelen omiani suurimman osan ajasta :D

Jos toivotte jotain tietynlaista postausta niin kertokaa toki, toteutan toiveita mielelläni ^^

Kun yksi kouluretki ei riitä...

Gifu on valtava *-*

Terve taas! Yritän pitää postaustahdin suht tiuhana, ja täällä kyllä tuntuu tapahtuvan sen verran ettei ole ainakaan kirjoitettavasta puutetta. :D

Oon nyt ollu täällä vähän yli kuukauden, ja aika on mennyt tosi nopeasti! Tuntuu kuin ois mennyt vaan viikko. Alkaa kuumottaa, että riittääkö aika kaikkeen! Tosin ehkä nyt on vähän turhan aikaista valittaa, koska jäljellä on vielä yli 9 kuukautta. Katsotaan sitten, kun jäljellä olevia päiviä on vähemmän kuin täällä vietettyjä.

Nyt on muuten alkanut se kauhulla odotettu poikaystävä-kysely. Pakko sanoa etten nauti. Kaverit järkytty kun sai kuulla, etten oo koskaan seurustellu. Kaipa sitten oon vaan niin kuuma pakkaus että sinkkuus on ihme!!1! Multa on kyselty myös kummat on komeempia, Japanin vai Suomen pojat, ja että onko mun luokalla hyvännäkösiä poikia. Aina yhtä kiusallista, ja päädynkin vastaamaan vaan jotenkin ympäripyöreästi "en tiedä" tai jotain vastaavaa.

Oon järkytellyt näitä myös sellaisilla faktoilla, kun että Suomessa ei ole vuoria ja siellä syödään poroa. Taisivat aluksi luulla että kyseessä oli kielivirhe, kun kysyivät porojen olemassaolosta ja vastasin että joo, herkullisia on. :D Oli aika 5/5-ilmeet kun saivat tietää että ihan säännöllisesti syödään.

Otsikko tulee siitä, että käytiin eilen pienellä kouluretkellä Takayamassa! Matkustettiin japantyyliin bussilla, ja alkoi paikat puutua kun matkaa oli sellaiset kaks tuntia. Paluumatka meni kylläkin nopeammin, koska katottiin bussin telkkareista Rottatouille. Luonnollisesti japaniksi. Tarjolla ois ollu enkkutekstit, mutta joku päätti olla laittamatta niitä. Ei sitten. Ihan hyvin kyllä ymmärsin silti (olkaa ylpeitä).

Täällä on muuten (ainakin jossain) liikennevaloissa tollaset palkit, jotka näyttää aikaa sille, kauanko menee ennenkuin valot vaihtuu!

Saatiin pyöriä vapaasti Takayamassa sellaiset pari tuntia, ja kävin parin mun luokkalaisen kanssa jalkakylvyssä, syömässä ja ostamassa paikallisia tavaroita. Takayaman erikoisuus on eräänlainen nukke, ja niitä saa ostettua sieltä useammastakin kaupasta.

Niitä oli eri värisiä, ja joka värillä on oma merkityksensä. Itse ostin pinkin, sen pitäisi tuoda onnea rakkaudessa #epätoivoinen

Jalkakylpy, huomatkaa kalpeat suomijalkani.

Hämmennyin, koska jalkakylpy oli ilmainen! Suurin osa siellä käyjistä oli poikia, joka on jotain mistä Suomessa saisi etenkin yläasteetta osakseen kaikenlaisia lisänimiä.

Törmäsin tuolla myös neljään ruotsalaiseen! Kyttäilin niitä jonkin aikaa koska tunnistin ruotsin kielen (vaikka oonkin siinä ihan sysipaska), ja ne kyttäili mua koska olin länsimaalaisen näköinen tyyppi koulupuvussa. Lopulta sitten uskaltautuivat puhumaan mulle, ja hetken siinä sitten jutskailtiin. Enkuksi siis, mun ruotsintaidoilla ei mitään keskustelua pidetä yllä. True story, oon jopa reputtanut yhen kurssin.

Sain myös respectiä luokkalaisilta kun sanoin osaavani viittä kieltä. (Vaikka mun saksan- ja ruotsintaidot onkin mitä on). Nää sano olevansa tyhmiä kun ne osaa vaan japania. :D

Takayama Burger. Oli aika pettymys.

Tänään oli jännä päivä. Olin koulussa tosi surullinen, niinkuin olen nyt viimeisen viikon ollut, ja vikat tunnit meni ihan vaan itkua pidätellessä. En jaksanut edes mennämihinään klubiin, vaan päätin käydä juna-aseman lähellä olevassa animekaupassa, ja mennä sen jälkeen kotiin ja suoraan omaan huoneeseen kuuntelemaan musiikkia ja mahdollisesti itkemään.

Noh, en meinannut millään löytää sitä kauppaa, ja pyörin siellä aseman ympäristössä tuskissani, kun yhtäkkiä kuulen kun mua kutsutaan. Kohotan katseeni puhelimesta, jolla olin screenshotannut paskan kartan sen kaupan sijainnista, ja tajusin että sehän oli se tsekkiläinen vaihtari seurassaan joku paikallinen poika! Selitin siinä sitten ahdinkoani, ja kävi ilmi että se japanilainen poika tiesi missä se kauppa on, ja lupasi viedä meidät sinne. Matkalla törmättiin kahteen japanilaiseen tyttöön, jotka oli myös AFS:n kanssa tekemisissä. Mentiin sitten yhdessä sinne animekauppaan (paitsi se japanipoika jonka piti lähteä), ja sen jälkeen Mister Donutiin herkuttelemaan ja keskustelemaan. Käytiin myös Gifun korkeimmassa rakennuksessa katsastamassa maisemia.

Että näin paskasta päivästä tuli yks mun hauskimmista täällä! Jännää mitä kaikkea voikaan käydä.

Olin taivaassa. Ne muut piti mua varmaan armottomana nörttinä kun melkeen itkin onnesta :'D

Kyllä nyt kelpaa! Tuon Nicon soololevyn säestämänä kirjoittelen tätä postausta.

Musta tuntuu että koin tänään myös jonkinlaisen japaninkielellisen läpimurron. Mulle on kehittynyt jonkinasteinen kielikorva, koska japania kuuluu kaikkialta, ja osasin selittää japaniksi mamalle kaiken mitä tänään tein. Pidin japanintaitojani tosi paskoina, mutta todellinen onglema taitaakin olla itsevarmuuden puute. Mua on pelottanut puhua japania. Mutta nyt tuntuu, että tää homma alkaa sujua. Voi olla, että tää tunne menee ohi jo huomenna, sitä ei tiedä, mutta nyt tuntuu hyvältä japanin ja Japanin suhteen.

Also tulin tänne osaten sellaiset parikymmentä kanjia, ja nyt kirjoitan jo sata ja luen vielä enemmän. Tuntuu kun maailma aukeaisi merkki kerrallaan. :D (olkaa ylpeitä part 2)

Koulusta... en paljoakaan siellä tee. Piirtelen ja opiskelen japania (ja nukun). Englanti on ainoa mihin pystyn osallistua. Muutama opettaja on jo kyllä hommannut nimensä listalle ihmsistä, joista en pidä. Nämä henkilöt ovat kemian opettaja, joka kokee että mun pitää osallistua kuin muidenkin. Jouduin tekemään tänään japaninkielisen alkuainekokeen, ja jouduin itse ottamaan selvää niiden aineiden nimistä, koska ne oli kanjilla. Tänään sain happaman osoituksen mun monisteen taulukkoon joka mun olisi pitänyt tajuta täyttää sen taululle kirjoittamilla vastauksilla. Jotka oli myös kanjilla. Joomoivaan. Toinen tapaus on Japanin historian opettaja, joka puhuu pelkästään japania, mutta tykkää jutskailla mun kanssa koko luokan paikalla ollessa sellaisista kivoista ja simppeleistä aiheista kuin Japanin entiset pääministerit ja ydinvoima Suomessa. Joo'o... On tosi tukalaa kun se kysyy jotain, enkä ymmärrä kunnolla, ja sitten joko vain istun siinä silleen "???" tai vastaan jotain ihan väärää koska ymmärsin kysymyksen väärin. Siinä sitten meinaan kuolla häpeästä kun koko luokka tuijottaa. Kivaa.

Mulla on myös liikuntaa kahdesti viikossa, ja no voitte päätellä mun liikunnallisuuden siitä, että kevensin pois toisen pakollisen liikunnankurssin Suomessa (käyn ilmaisutaidon erityislukiota, joten kun ottaa tarpeeksi it-kursseja voi keventää pakollisia). Alotettiin kasuaalisti kuntotesteillä, ja jatkettiin 50 metrin pikajuoksulla. Kolme juoksi ja muut katsoi. Varmaan turhaa edes kertoa, kuka oli mun kolmikon hitain. :D

Oli muuten lihakset näiden jälkeen niin kipeät, että hyvä kun vessanpöntölle pääsin. En nauttinut, koska meidän talo on kaksikerroksinen.

Tunteet vaihtoa koskien on aika ristiriiitaisia. Samalla rakastan ja vihaan Japania. Tää on mun unelmaa, mutta eihän tää mitään ruusuilla tanssimista ole. Lisäksi viimeisin viikko on ollut suhteellisen rankka henkilökohtaisista, Suomeen liittyvistä syistä. Sama haava on revitty uudestaan ja uudestaan auki ennenkuin se on ehtinyt edes kunnolla parantua. Asiaa ei auta se, että koulussa mulla ei muuta ookkaan kun aikaa ajatella tätä kaikkea.

Mulla on myös hetkiä jolloin istun bussissa ja katson ikkunasta joenrantaa ja oon pakahtua onnesta, siitä onnesta, että tosiaan oon täällä. Japanissa. Vihdoinkin.

Ettei tulisi niin masentava loppu, niin heitetäänpä kevennykseksi tällainen kuva:

"Näin käyt vessassa."

- Japani

Vielä oikeen kolmella kielellä. That's some serious shit (see what I did there).

Ensimmäiset koulupäivät

Lähes kahden kuukauden mittainen lomani päättyi keskiviikkona, koska oli aika aloittaa lukion kakkosluokka uudestaan. Ikäluokan mukaan mun kyllä vissiin pitäisi olla kolmosella, mutta mun ei ois järkevää olla kolmonen, koska ne jää ilmeisesti lukulomalle vuoden lopussa eikä niillä oo kouluretkeä. Että nyt istuksin sitten vuoden -98:en kanssa. Yay.

Keskiviikko 8.4.

Keskiviikkona oli tosiaan se ensimmäinen päivä (luulin kyllä aluksi että se on tiistaina). Jännityksen ja surkean unirytmin takia sain nukuttua sellaiset neljä tuntia, joten aika koomaisena sitten aamulla kiskoin sen koulupuvun päälle. Otettiin pari kuvaa musta koulupuvussa (sensuroin naamani koska agh näytin kamalalta siinä miksi nää kuvaa alakulmasta aaagh).

Oikeesti naamani oli tässä jotain niin kamalaa.

Ajeltiin koululle jossa mama jätti mut yhden enkunopettajan huomaan (sen laadukkaan enkun syy selvis, se oli ollut aikanaan Jenkeissä vaihdossa). Istuin siellä opettajainhuoneessa sitten jännityskuoleman vallassa, koska mun piti esitellä itseni opettajille. Se oli kuumottavaa se.

Esittelykamaluuden jälkeen venailin jotain tunnin siellä samassa tilassa, koska avajaisseremonia alkoi vasta joskus ysiltä ja olin siis raahautunut koululle jo kahdeksaksi. Enkunope jätti mulle siihen luettavaksi paikallisen enkunkirjan, ja en kyllä ihmettele miksi paikallisten enkunkielen taso on mitä on. Meinasin yhdessa vaiheessa tukehtua, kun kirjassa oli kuva Obamasta ja mulle pamahti heti mieleen tää:

Oli siinä naurussa pitelemistä

Tuskaisena venailin sitä seremoniaa, koska mun tosiaan piti pitää minuutin mittainen puhe koko koululle. Hostit sen mulle kirjoitti, mutta eipä se paljoa auttanut kun piti itse puhua. Enkunope tuli mua sitten hakemaan ja käski jättää tavarat siihen. Olin ihan paskat housussa että mitäs vittua, miten puhun ilman paperia. Kysyin siitä, ja sain kuulla että pidän sen puheen vasta seuraavana päivänä. Olin siis jo kaks iltaa kuumotellut turhaan. Helvetti.

Olin ilmeisesti aika näky kun viipotin sen opettajan perässä pitkin käytäviä vaalea tukka hulmuten, koska käänsin päitä ihan kivasti. Pojat vain tuijotti, mutta tytöt rupes huuteleen "kawaii" porukoissa kikatellessaan.

Seremonia oli... tylsä. Kuunneltiin puheita, ja laulettiin koulun laulu. Oon varma että näin yhen jätkän nukkuvan siellä.

Tilaisuuden jälkeemn mentiin luokkiin ja oi että niitä ilmeitä kun istutan suomalaisen kroppani siihen takanurkkapulpettiin. Sain kuulla lisää "kawaii"ta, ja muutama uskalsi esitellä itsensä. Esittelin itteni koko luokalle (kuumotti) ja pidettiin lyhyt ro-tuokion kaltainen, ennenku päästiin kotiin. Bussissa kävin sitten kiusallisen keskustelun kolmen japanilaistytön kanssa (joista yks oli supersöpö agh agh), ja joku kysy että oonko USA:sta. En ole en.

Torstai 9.4

Torstaina menin ekaa kertaa yksin kouluun, ja pääsin kokemaan juna- ja bussimatkan myös toiseen suuntaan. En kyllä jännitykseltä hirveesti ehtinyt nautiskella maisemista, koska torstai oli tosiaan tää pelätty puhepäivä.

Päivä alko uudella seremonialla, jossa oli mukana myös ykköset, ja jossa siis pidin tämän jo mainitun puheeni. Enkunope oli saanut kuulla esiintymisjännityksestäni (more like esiintymisfobia) ja päätti helpottaa elämääni laittamalla mun puheen ekaksi. Kyllä meni kokoro aikas doki doki, kun seisoin siinä liian korkean mikin edessä puhe kädessä 1200 japanilaisen tuijottaessa ja jonkun opettajan tunkiessa järkkäriään mun naamaan. En nauttinut. Sain kyllä myöhemmin kuulla kaikilta että oli hyvä puhe, mutta vähän aina epäilen näitten japanilaisten kehuja.

Jonkun mielestä oli myös hyvä idea opettaa suomalaiset tervehdykset koko koululle, ja nyt kaikki sitten moikkalee mua käytävillä.

Loppupäivän opiskelinkin sitten yksin kirjastossa, koska muut teki jotain vuoden alun kokeita. Ilmeisesti niillä testattiin, miten hyvin nää oli opiskellu lomalla. Aika brutaalin kuulosta.

Vikalla tunnilla oli tosin joku ro-tunti tai vastaava, jossa joku taas kysy multa että oonko jenkki. Olin vähän silleen "nyt vittu oikeesti" koska just sinä aamuna oli kerrottu varmaan 5 kertaa että oon Suomesta.

Perjantai 10.3

 Perjantai olikin sitten ihan kunnon koulupäivä, ja sain istua luokan perällä 7 tuntia ymmärtämättä mistään mitään. Juttelin tuntien välillä mun edessä istuvan tytön kanssa, joka on ihan mukava tyyppi. Veikkaan etten kyllä hirveesti voi sen kanssa vapaa-ajalla hengailla, koska sillä on osa-aika työ koulun lisäksi.

Perjantaina ei hirveästi tapahtunut, meinasin nukahtaa bilsantunnille ja klassisen japanin opettaja innostu musta, koska sekin oli vissiin joskus käynyt Suomessa.

Muutaman kaverin oon vissiin mahollisesti saanut, ja mun luokan tyypit vaikuttaa tosi kivoilta. Tähän mennessä oon tykänny. ^^

Koulun käytävä, etualalla mun luokka 2 - 9.

Oli muuten kohtuullisen kiusallinen tilanne kotona yks päivä koulun jälkeen, kun mama kysyi että onkos mun luokalla komeita poikia. Olin sit siinä silleen "ehhhhhhhh" koska rehellisesti sanoen en ole katsellut. Hyvännäkösiä tyttöjä on senkin edestä ;-;

Ai niin, just kun viime postauksessa pääsin sanomasta että kaikki tietää Suomen, niin nyt on sitten kyselty että missäs se Suomi on. :D 

Viikonloppuna on ollu vähän huonompia päiviä, johtuen jumalattomasta päänsärystä jonka epäilen johtuvan siitä, ettei japanilaiset juo melkeen mitään, ja yhä vaivaavasta väsymyksestä.

Näin yks yö unta siitä, että mun vuosi oli loppunut ja näin kaverit ekaa kertaa. Oli aika musertavaa herätä täällä, kun tajusi ettei näe niitä ihmisiä kuukausiin. Koti-ikävää siis on välillä vähän ilmassa. Jännää tosin, oon ikävöiny vaan kavereita, perhettäni en kertaakaan. Siihen on kylläkin omat syynsä.

Mama ilmeisesti yrittää parittaa mua jollekin jätkälle, koska se selitti innoissaan mulle miten "hyvännäköinen poika ja pelaa vieläpä jalkapalloa". Haluaisin murtaa sen haaveet tästä, mutten voi, koska Japani. Odotan kauhulla sitä kun koulussa aletaan kysellä, että onko poikaystävää ja että millaisista pojista tykkään.

Kirsikankukkia ja kiusallisia teehetkiä

Moi yritän olla hauska noiden otsikoiden kanssa.

Onnituin taas viivyttelemään postaamisen kanssa, joten yritän tiivistää elämääni mahdollisimman hyvin.

Oisko ollut heti viimepostauksen jälkeen, kun meillä oli AFS:n lähiorientaatio, jossa kokoontu kaikki Gifun alueen vaihtarit. Siellä oli minä, yksi chileläinen, tsekkiläinen, malesialainen ja australialainen. Oli tosii kivaa, tykkään tosi paljon kaikista noista tyypeistä. Mulla ja australialaisella on sama OTP, joten riemu on suuri aina kun tavataan. Saatiin myös japanilaiset puhelimet, jolla ei paljoa voi tehdä, mutta ainakin se on fab.

So anime.

Sain myös kuulla, että kaikki menee kouluretkelle Okinawalle. Siis kaikki muut paitsi minä. No, onhan se Nagasakikin ihan cool kohde.

Viikko sitten (???) oli Sakura matsuri, eli siis kirsikankukkafestivaali tai joku vastaava. Käytiin maman kanssa kahtomassa kukkia, ja kiertelemässä niitä erilaisia kojuja. Niitä kirsikkapuita kasvoi siinä joen molemmin puolin. (Joen vieressä oli useempikin kyltti jossa kiellettiin kalastus. Nauratti jostain syystä.)

Edessä on paljon kuvia, koska oon liian väsynyt editoimaan mitään kollaaseja.

"Älä kalasta minua."

- kala

Mansikoita jollain sokerikuorruttella. Oli hyvää :>

Voitin kaloja sellaisesta klassisesta kalanhaavituspelistä!

Derppaan samalla kun yritän ampua itselleni Vocaloid-Nendoroideja. Pienestä jäi kiinni etten saanut sellaista :<

Käytiin yhtenä sunnuntaina syömässä yakinikua, joka on siis sellainen paista-omat-lihasi -ravintola. Olin jossain seitsemännessa taivaassa, koska kaikki se herkullinen grillattu liha.

Oon päätelly, että näillä on tapana käydä sunnuntaisin ulkona syömässä, koska jokaisena kolmena sunnuntaina mitä oon täällä ollu, on käyty jossain. Ravintolat on täällä kyllä niin halpoja, etten kyllä ihmetelekään miksi käydään niissä niin usein.

Yhtenä päivänä käytiin mun tulevalla koululla, ja itkin verta sen pihalla, koska voiko yhtään animemmaksi muuttua:

"Olen animekoulu"

Se olikin sitten ehkä kiusallisin hetkeni täällä. Mentiin rehtorin hulppeaan työhuoneeseen (siellä oli siis itse reksi, englannin opettaja joka on vastuussa vaihtareista, host-vanhemmat, LP ja minä), ja istuttiin siellä keskustelemassa ainakin puoli tuntia. Rehtori innostui kun sai kuulla että oon Suomesta, koska se oli käynyt Suomessa lomalla joskus pari vuotta sitten, ja tykännyt tosi paljon. Se sitten kyseli japaniks (enkun ope oli kiva ja käänsi sen puhetta mulle) multa kaikkia suomijuttuja, joista en ollut osasta edes kuullut. Olin siinä sitten sillee "joomoi en tiedä heh". Itketti vähän myös kun ne kysy että millanen on Suomen kesän sää, ja huidoin ikkunaa kohti ja sönkkäsin, että "tällainen". Koska ulkona oli jotain kaksyt astetta. En tajua kun nää hiihtää tuolla kerrospukeutuneena ja mä paistun jo t-paidassa. D:

Kierretiin sen jälkeen koulua, näin mun luokan, vessan, ja opettajainhuoneen. Mun paikka on henkilökohtainen suosikkini, nimittäin takanurkka. Nautin <3

Sain lainakoulupuvun sovittettavaks, ja itsetuntoni koki pistoksen kun molemmat hameet oli ihan liian pieniä ;-; Tosin siitä ei tarvinnut varsinaisesti huolehtia, koska mummi on luvannut maksaa mun koulupuvun, jotta voin tuoda sen mukanani Suomeen. Oli kyllä aika seikkailu selittää tää, mama oli silleen "mitämitämitä" kun sönkkäsin, että haluan ostaa puvun, ja siinä sitten kaivettiin google translatorit tulille ja soitettiin LP:lle. Onneksi saatiin lopulta hommat selviksi ja nyt mulla on ikioma puku kaapissa. ^^

Yhtenä päivänä juoduin osallikseksi johonkin uskonnolliseen riittiin. Joku kaapumies tuli aikaisin aamulla tänne, ja sitten mentiin kultaisen alttarin eteen (näillä on yhessä huoneessa sellanen) ja öristiin n. 20 min jotain "damu bun namu dan". Pelotti vähän sen kaapududen äänen puolesta, koska se örisi jotain kunnon kurkkuääniä koko sen ajan.

Tänään olin siskon kanssa elokuvissa katsomassa Assasination Classroom -elokuvan, jonka jälkeen pyörittiin sellaiset kolmisen tuntia ostarissa. Muutkin Japanissa olleet on sanonu tästä, mutta siis Japanissa istutaan tukevasti penkissä myös leffan lopputekstien ajan. Syötiin lounasta, kierretiin kauppoja ja käytiin pelihallissa (pelasin taas Project Diva Arcadea ja itkin kun siinä on vain minuutti aikaa valita biisi ja vaihtoehtoja on joku 666. Etsippä siinä sitten ajoissa se tietty kappale.)

Niin hyvää lihaa ;-; ne sai ite paistaa loppuun tossa kuumaksi lämmitetyllä metallilautasella.

Bongasin tuollaisen kourapelin pelihallista, ja sisäisesti kirkuen raahasin siskon sen luo. Valehtelematta hakattiin varmaan kymppi tohon koneeseen. Mutta se oli sen arvoista...

Koska sain sen!!

Niille jotka ei tiedä, niin Nico on mun lempihahmo Love Livessä, ja rakastan sitä ihan liikaa ;-;

Huomenna onkin sitten ensimmäinen koulupäivä, ja kuumottaa kiitettävästi, koska joudun pitämään puheen koko koululle. Wish me luck.

Fiiliksiä

Yritän kasata joka postauksen loppuun jonkinlaista fiilisosiota, että tästä blogista ei tuu vaan kartoitusta siitä, mitä oon tehny. (Ja koska en osaa kirjoittaa päiväkirjaa mutta haluan lukea fiiliksiäni vaihdon ajalta sen jälkeenkin.)

Aamuisin ei enää tuu sellasta "miks oon täällä yyh ;-;". Unet on ofc yhä suomeksi, mutta oon tavallaan tottunut siihen etä oon täällä. Monesti etenkin ulkona tulee sellainen onnen lämpö sisälle siitä, että oon oikeesti Japanissa.

Välillä pistää joku pieni asia vituttamaan, mutta se nyt on ihan luonnollista. Yhä kylläkin väsyttää, nukuin viime yönäkin 13 tuntia, ja oisin varmaan nukkunut pidempäänkin ellen olisi kiskonut itteeni ylös.

PS. Kävin kerran siskon kanssa jossain taidekoulussa, jossa kaikki aikuiset luuli jostain syystä että oon Tanskasta ???????? Oli vähän silleen wtf, tosin nekin sitten innostui kun kerrottiin että oon Suomesta. Kertaakaan multa ei oo kysytty, että missä Suomi on. Koska kaikki tietää Suomen, kylmän maan jossa on muumeja ja revontulia. Revontulista muuten kyselee kaikki, olenko nähnyt, onko kauniita jne. Onhan ne.